Mietin tossa viimeksi eilen, että mimmonen maailma mahtaisi olla ilman minkäänlaista musiikkia? Ei olisi rytmin rytmiä missään, olisi vaan ihmisten pulina. Näin tänäpäivänä, jos alkaa kuvittelemaan tuota tilannetta niin alkaa ahdistamaan. Musiikki on uskomattoman iso osa meidän kaikkien elämää. Me kaikki tykätään jostakin musiikista, oli se sitten klassista tai heviä ja musiikki jos joku, vaikuttaa meidän mielialaan.

Itse kuuntelen noin kymmenen tuntia vuorokaudessa musiikkia. En osaa olla ilman musiikkia töissä, kotona ja jopa hammaslääkärissä haluan radion päälle. Aina kun kuulen musiikkia, oli se sitten paskaa tai oikein hyvää, koitan päästä kappaleen sisään. Koitan etsiä sieltä aina sen vähintään yhden hyvän jutun ja usein onnistun siinä. Kuuntelen kitaroita, bassoa, rumpuja ym.taustaääniä sillä mielellä, että mitä mä itte tekisin toisin, vai muuttaisinko edes mitään. Miksi toimivaa pitäisi muuttaa?

Ihmisillä on usein aika putkikuulo. Monet ei myönnä tykkäävänsä jostain mistä oikeesti tykkää, onhan se aika noloa sanoa diggailevansa esimerkiksi kasaria tai joraavansa Justin Timberlakea. Itse tykkään molemmista ja en häpeä ollenkaan myöntää sitä. Pitäisi oppia kuuntelemaan musiikkia eri aikakausilta, vaikka ei välttämättä se soundipuoli oikein miellytäkkään. Jo pelkästään 80-luvulla kuitenkin tehtiin niin uskomattomia mestariteoksia, että ihmettelen vain, miten niin joidenkin mielestä paska bändi / artisti voi myydä maailmanlaajuisesti 51 miljoonaa levyä, kuten M. Jacksonin Thriller on tehnyt.

Miettikääpä sitä.