Voiko olla mitään ärsyttävämpää, kuin olla työttömänä? Se on aina se sama paska rumba kun soittelee työpaikoille: " No me ei yleensä olla otettu tänne amnesty-nuoria..just joo, me soitellaan tossa ens viikolla ".
Minkä takia sitä ei voida sanoa suoraan, että ei tod, eikä annetaisi ihmisten turhaa venaa.

Hyvähän se on niiden porvari-spedejen sanoa, että me soitellaan, eihän niitä se kiinnosta pätkääkään onko mulla duunia vai ei.

Perjantaina sovin tapaamisen tälle päivälle erään yrityksen johtajan kanssa. Lupasi soittaa aamusta, että saahaan työsopimus kirjoitettua ja kolmelta iltapäivällä olisi alkanu työt, mutta aika hiljasta on ollut, eikä oo vastannu puhelimeen koko päivänä. Joten taas: Kiitti vitusti.

Ei auta kun pähkäillä ja valmistautua ottamaan jostain muusta firmasta samat sanat vastaan: Me soitellaan.

Maailman parantaminen ei tarkoita suuria tekoja. Ei tarvitse aina lähteä vapaaehtoiseksi keräämään öljyä merelle, eikä tarvitse laittaa vähiä rahoja keräyslippaaseen. On olemassa todella halpa keino jota viljelemällä saa maailmasta paremman paikan elää.

Hymy. Se on hyvin pieni ele ja se saa hyvälle tuulelle. Mua ahdistaa, kun ihmiset mököttää toisilleen aamusin ruuhkametrossa. Kaikki on mukamas niin huonosti. Tottakai, on ankeeta herätä harmaaseen kevätaamuun, eikä työmotivaatiosta ole tietoakaan, mutta yski hymy tuntemattomalta ihmiseltä piristää takuulla päivää.

Hymyile niin sinullekkin hymyillään.

Mietin tossa viimeksi eilen, että mimmonen maailma mahtaisi olla ilman minkäänlaista musiikkia? Ei olisi rytmin rytmiä missään, olisi vaan ihmisten pulina. Näin tänäpäivänä, jos alkaa kuvittelemaan tuota tilannetta niin alkaa ahdistamaan. Musiikki on uskomattoman iso osa meidän kaikkien elämää. Me kaikki tykätään jostakin musiikista, oli se sitten klassista tai heviä ja musiikki jos joku, vaikuttaa meidän mielialaan.

Itse kuuntelen noin kymmenen tuntia vuorokaudessa musiikkia. En osaa olla ilman musiikkia töissä, kotona ja jopa hammaslääkärissä haluan radion päälle. Aina kun kuulen musiikkia, oli se sitten paskaa tai oikein hyvää, koitan päästä kappaleen sisään. Koitan etsiä sieltä aina sen vähintään yhden hyvän jutun ja usein onnistun siinä. Kuuntelen kitaroita, bassoa, rumpuja ym.taustaääniä sillä mielellä, että mitä mä itte tekisin toisin, vai muuttaisinko edes mitään. Miksi toimivaa pitäisi muuttaa?

Ihmisillä on usein aika putkikuulo. Monet ei myönnä tykkäävänsä jostain mistä oikeesti tykkää, onhan se aika noloa sanoa diggailevansa esimerkiksi kasaria tai joraavansa Justin Timberlakea. Itse tykkään molemmista ja en häpeä ollenkaan myöntää sitä. Pitäisi oppia kuuntelemaan musiikkia eri aikakausilta, vaikka ei välttämättä se soundipuoli oikein miellytäkkään. Jo pelkästään 80-luvulla kuitenkin tehtiin niin uskomattomia mestariteoksia, että ihmettelen vain, miten niin joidenkin mielestä paska bändi / artisti voi myydä maailmanlaajuisesti 51 miljoonaa levyä, kuten M. Jacksonin Thriller on tehnyt.

Miettikääpä sitä.

Lähiaikoina on tapahtunut paljon maailmalla. Päällimmäisenä mielessä on tietenkin ollut ikävä ampumavälikohtaus jenkeissä. Mikä saa ihmiset tekemään semmosia tekoja, tulee ensimmäisenä mieleen. Ampujahan oli sairas - se on kiistaton tosi, mutta miksi tätä poikaa ei autettu?

Tästä päästääkin mukavasti aiheeseen, että kuka tätä poikaa olisi auttanut? Terveydenhuolto. Asia, joka meillä Suomessa on ollut tapetilla kokoomuksen vaalilupauksien suhteen. He lupasivat nostaa sairaanhoitajien palkkaa n.500 € kuukaudessa, mutta nyt asioita on alettu perumaan. En tiedä, enkä osaa sanoa, että minkä takia asiaan ei kiinnitetä erityistä huomiota, koska terveydenhuolto on meille kaikille erittäin tärkeää tulevaisuuden kannalta.

Vähän tuntuu siltä, että kun kokoomus sai tarvittavat äänet luomaan Suomeen porvarihallituksen niin se riittää heille. Nyt heillä on pokkaa perua niitä lupauksia. Saihan ne lupauksillaan kaikki hoitajat puolelleen. Silkka tosi on, että köyhät kyykkyyn ja heille isoa liksaa.